 |
| Kuva: Janne Kaakinen |
1001 Kahvikuppia -taidekahvilan avajaisia vietettiin 9.6. Hervantakeskuksessa. Avajaiset olivat meille residenssitaiteilijoille pitkän tuotantovaiheen päätös. Nyt saattoi todellinen työ alkaa! Kahvilamme tarjoilee tanssitaide-elämyksiä hervantalaisille kesäkuun loppuun saakka ja taas uudelleen elo-syyskuussa. Ajattelemme, että jokainen tanssista kiinnostunut on tervetullut tilaamaan mieluisan tanssiesityksen. Tanssia on tarjolla kaikille vauvoista vaariin ja tapahtumat ovat kaikille avoimia ja pääsymaksuttomia! Saa osallistua, eikä täällä todellakaan katsota tanssitaitoja!
Olemme miettineet, kuinka tanssitaiteessa yleisö ja taiteilijat, prosessi ja teos voisivat kohdata paremmin. Harva taiteentekijä jalkautuu yleisön pariin. Tässä täytyy ottaa härkää sarvista ja kysyä itseltään, onko tanssitaiteilijan päivä niin täyteen aikataulutettu, ettei yleisöä ehdi kohtaamaan sen omassa ympäristössä? Haluamme Hervannassa kysyä itseltämme, mitä minä taiteilijana opin yleisöltäni? Ja vaatiiko tanssitaide aina teatterin? Me väitämme, ettei tarvitse. Haluamme ajatella Taidekahvilaa ja koko Hervantakeskusta ympäröivää maisemaa tekemisen tilana ja yleisön ja taiteilijan kohtauspaikkana. Kaupunkitilahan on kaikille avoin tila, jossa on hyvät edellytykset kohdata muita ihmisiä. Taiteilijalle kaupunkitila voi olla yhtäläinen tai vielä suurempi inspiraatiolähde kuin vaikka jokin luonnonkaunis retriitti. Ajatellaan vaikka Juhannuksen Tanssimaratonia, neljä tuntia non-stop liikettä Tapahtumatorilla. Haluamme kutsua ohikulkevia hervantalaisia mukaan tanssiin. Osaisimmeko herättää Hervannassa oivalluksen siitä, mitä mahdollisuuksia taide antaa ihmiselle?
Teatterihan on tilana mahdottoman turvallinen ja kliininen ympäristö. Olemme kaikki työskennelleet jossain vaiheessa myös ulkomailla. Siellä olemme saaneet kokemuksia siitä, mitä on esiintyä itselleen uudessa ympäristössä. Myös yleisö on kohdannut jotain uutta. Ei olla aivan tiedetty, kuinka kokemistilanteessa pitäisi käyttäytyä. Ollaan arvioitu nähtyä esitystä ilman esiintyjän omaa kulttuurista taustaa. Tämä on kiinnostavaa. Teemme Taidekahvilassa tilaa myös oma-aloitteisille oivalluksille, kokeilulle ja sattumalle. Väitämme, että myös vieraus altistaa aidolle kokemiselle. Monikulttuurisuus Hervannassa herkistää uuden hyväksymiseen ja ymmärtämiseen. Jotain merkittävää on myös siinä, miten lapsiyleisö käsittelee katsojakokemustaan. Mikä on se perusihmetyksen taito, joka lapsilla on jäljellä? Me kaikki pidämme siitä, että meitä hämmästytetään. Hämmästelemme meille vieraita ihmisiä ja heidän tapojansa, kunnes huomaamme olevamme lähempänä heitä kuin uskoimmekaan.
Pauliina Aladin, Maija Ikonen, Samuli Roininen
Kirjoittajat ovat 1001 Kahvikuppia
-taidekahvilan residenssitaiteilijoita
