keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Luvassa muodonmuutoksia



Kapteeni Kaapo Kaalimato@1001Kahvikuppia


















Hei vaan,
1001 Kahvikuppia -taidekahvilasta on tulossa paikka, jossa näyttämön rajoja tullaan venyttämään aika pitkälle. Mitä se sitten tarkoittaa tekijöille itselleen? - Että ollaan yleisön kanssa aika lähekkäin. Että keskustellaan, ja vaihdetaan kuulumisia ja suunnitellaan yhdessä, mitä seuraavaksi tehdään. Että kuunnellaan.

”Kaikki alkoi Vihreästä Villalankamattokoreografiasta.  - Nyt odotellaan.
Ja sillä aikaa kun odotellaan, voidaan vaikka heilutella varpaita.
Hyvää päivää pikkuvarvas!! Näettekö, olen täällä mattokotelossa ja kohta minulle tapahtuu täydellinen muodonmuutos. Minusta tulee perhonen. Minulle kasvaa siivet ja minä lähden lentoon. Lennän vaikka Japaniin asti. 
Leikitäänkö? Kun kädet painaa toistaan vasten, tulee siitä taputus. 
Ja kun jalan laittaa toisen eteen? Siitä tulee askellus.
Ja kun nenän laittaa maahan kiinni? Siitä tulee? - Kiitos ja kumarrus."

Taidekasvatuksesta ollaan tehty viime vuosina monia tutkimuksia, joista Suomen Kuntaliiton kustantama Eläköön taidekasvatus! -julkaisu sanoo taidekasvatuksessa olevan kyse yksilön kulttuurikompetenssin vahvistamisesta. Siis siitä, että taidekasvattaja voi vaikuttaa ”moneen lapselle ja nuorelle tärkeään asiaan: itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin, koulumotivaatioon ja oppimistuloksiin.” Tämä on tärkeää.

Miten taidekasvatustilanne vaikuttaa taiteilijan omaan kulttuurikompetenssiin? Mitä minä taiteilijana opin yleisöltäni? Olenko aikuisena valmis kuuntelemaan lasta. Minkälainen esiintyjä on yleisönsä osallistava tanssija? Missä menee työpajan ja teoksen rajat? Arkistuuko tanssitaide, kun se tuodaan julkiseen tilaan? Vaikka Taidekahvilaan.

Ajatuksenani on tänä kesänä tutkia Kapteeni Kaapo Kaalimato -hahmon ja yleisön kanssa Darwinin kaalimato -projektissa, millaiseksi ihmisen etiikka ja ymmärrys itsestä voi muodostua, kun hän on tekemisissä sadun maailman kanssa. Satumaailman (samalla kuin fiktiivisen maailman) logiikka eroaa arkilogiikasta, mutta se tarjoaa lapselle (ja aikuiselle) tietyn elämänkatsomuksen, joka voi vahvistaa arkilogiikan kanssa painivia. Lasten tarinoissa on erityisen hienoa myös tietty oivaltavuus ja tarkkuus. Kun puhumme muodonmuutoksista, olemme lähellä lapsen perusfilosofiaa maailmasta; kaikki on muutettavissa joksikin muuksi; lapsi kokee oman itsensä alttiiksi muutokselle ja antautuu seikkailulle. 

Esiintyjinä ja taidekasvattajina meitä kiinnostaa esitystilanteessa löytyvä taianomainen yhteinen ymmärrys siitä, että maailma ei ole niin yksinkertainen paikka kuin miltä se vaikuttaa.

Tervetuloa Hervantaan!

Terveisin,
Samuli Roininen
tanssija-koreografi




www.tampereallbright.fi